Se on hassu. Se on karvainen. Sillä on pikimustat silmät. Se haukkuu välillä.

Se ei ole poliisikoira Rex, vaikka niin saattaisi luulla. Se on Suomenpystykorvatyttö Pepi.

Pepi, joka on syntynyt 13.04.2003, muistuttaa pikemminkin kissaa kuin koiraa. Tänäänkin se mokoma löysi päästäisen jostain ja kidutti sitä heittelemällä ainakin viisi minuuttia ympäriinsä. Välillä Pepi katsoi muka muualle - antoi päästäisen kuvitella, että on jotain chanceja päästä pakosalle - ja iski taas.

Yritin selittää (ja yritän muuten muulloinkin!), että kissat leikkii hiirillä - ei koirat. Ei se ymmärtänyt. Tai ehkä ymmärsi, mutta oli kuuntelematta.

Sillä kyllä se puhetta aika hyvin ymmärtää. Kun sanon "Pepi!", se käännähtää katsomaan minua kummissaan ja kun käännytään lenkillä kotiin päin ja sanon "Käännytään", se ymmärtää sen ja sitten... No, käännytään!

Pepi haettiin Nurmeksesta 9 viikon ikäisenä. Hakumatkalla se onnistui putoamaan maakellariin, parin metrin "syvyyteen". Onneksi ei käynyt mitään.

Uuteen kotiin tultaessa se sopeutui yllättävän hyvin - heitteli uudessa häkissään keppiä yömyöhälle ja loikki kuin kauris ympäri kopin. Siihen saakka se totteli nimeä Lelu. Ja oli hankalaa vaihtaa nimi Pepiksi, mutta onnistui se - olihan kahden aiemmankin pystykorvan nimi ollut Pepi!