tiistai, 11. elokuu 2009

Moikka!

Khyllä - moikka!

... No joo, siis nyt meni niin sanotusti hermot tähän vuodatukseen, kun en osaa html:ää käyttää ja ulkoasu siis on mitä on ja näin, niin tässä tapahtui muutto sitten toiselle blogitantereelle.

Tervetuloa seuraamaan sinne siis. Uusi osoitehan on...

http://piraatitar.blogspot.com/

sunnuntai, 9. elokuu 2009

Maalaisämmä

Koko ikäni maalla asuneena minun luulisi olevan sinut ympärillä pyörivien itikoiden kanssa ja hyöriä koko ajan ulkona imemässä puhdasta ilmaa sisään ja keräämässä marjoja. Vähintäänkin osata olla luonnon kanssa yhtä.

Niin kai minä olenkin. Joskus.

MUTTA välillä tuntuu, että menee hermot. En ole ikinä tykännyt itikoista tai muurahaisista. Itikat inisevät ja pistävät ja sitten kutittaa. Muurahaisetkin pistävät ja haisevat, yök!

Tosin siinä kun joku juoksee paniikissa karkuun jotain ampiaista/mehiläistä, niin minä taas olen ihan tyyni. Johtuneekohan siitä, että isä on joskus mehiläisiä kasvattanut (voiko niin sanoa?) ja itsekin olen pyörinyt pienenä hänen mukanaan mehiläispesiemme äärellä?

Ja se marjojen kerääminen. Kyllähän niitä on tuossa talon nurkilla ja metsässä ikkunan takana vaikka kuinka paljon; olisi mustikkaa ja vadelmaa ja mansikkaakin muutama puska. Ennen meillä oli mansikkaa koko pellollinen ja meillä kävi ostajia ja poimijoita ympäri Suomen (jos olivat lomamatkalla esim.) ja nautin hirveästi uusien ihmisten tapaamisesta. Tasaiseen tahtiin heitä kävi. Kaipaan vieläkin sitä.

Mustikoiden ja vadelmien kerääminen on vain niin... En vain tykkää. Vadelmoista en niinkään perusta - toisin kuin Pepi, joka napsii aina lenkillä tienpenkasta vattupuskista vadelmia ihan innoissaan (ja kun yrittää tarjota itse kämmenellään marjoja, niin ei tietenkään ota - ei sitten millään!) ja voisi viihtyä siellä vaikka kuinka kauan.

Metsässä kävely on mukavaa, kyllä vaan, mutta vain asianomaisissa vaatteissa ja jalkineissa. Jos menen vähänkin märkään paikkaan, suvaitsen käyttää mieluummin kumppareita kuin lenkkareita - luonnollisesti, koska ei ole hirveän miellyttävää astella kosteikossa märät lenkkarit ja sukat jaloissaan. Lits läts.

Vaatetuksesta sen verran, että jos kaupungissa on totuttu pukeutumaan siististi 24/7, niin maalla (ainakaan meikäläisellä) se ei päde. Koti on paikka, jossa puen verkkarit ja jonkun kuluneen t-paidan ylle ja that's it. Eihän täällä kukaan ole katsomassa (yleensä), mitä laittaa ylleen. Miksi siis pitäisi olla viimeisen päälle - turhaan siinä hyviä vaatteitaan tuhraamaan. Tavallaan, kun miettii, minulla on ikään kuin kaksi minää. Toinen on ns. "julkinen" minä, toinen taas kotiminä. Täällä blogien kuvissa minusta on nähty vain "julkinen" minä - tuskin kotiminää näettekään. Täytyyhän sitä oma yksityispuoli olla...

Huh! Kuulostanko ihan diivalle? En kai sentään. Mmm... Julkinen ja kotiminä? Juu-u, kyllähän vaan se näin on. Muttei se TO-DEL-LA-KAAN tarkoita sitä, että olisin julkisessa minässä jotenkin erilaisempi kuin kotiminässä. Sama henkilö on joka tapauksessa kyseessä - vaatteet vain vaihtuu! ;)

Joku random-kuva siskon rippijuhlista - ei taida oikein liittyä tekstiin mitenkään. Weird, uh?

 

 

Jep, maalaisämmä mikä maalaisämmä.

perjantai, 7. elokuu 2009

Nyyhkyti nyyhkyti

SE ON OHI! Abikurssi, nimittäin! Tänään päästiin jo kahdeltatoista - eikä puoli yhdeltä, niin kuin lupailtiin - mutta ei kyllä paljoa haitannut!

Saatiin vielä hienosti todistukset muistoksi kurssista, jonka loppuminen oli syvä huokaus ja kumarrus. Vaikka kohtahan se ruotsin opiskelu alkaa uudestaan... Koulussa siis. Ja paniikki kasvaa päivä päivältä ("en osaa, en osaa, enenen!!"), kun kirjoitukset lähestyy. Välillä pitää ihan pakottaa itsensä unohtamaan mokoma yo-touhu, kun meinaa mennä järki. Uhh.

Olisi tyhmää sanoa, ettei kurssista olisi ollut hyötyä - varsinkin, kun siitä sai pulittaa sen 85 €... Ainakin tuli kerrattua asioita, vaikkei ne ehkä kaikki mieleen pysyvästi jäänytkään tältä viikolta. Kertaus on opintojen äiti!

 

Autokoulu

Ja autokouluhan jatkuu ja teoriakertoja on vielä 7/10 jäljellä. Tällä viikollahan teoriatunnit olivat maanantaina, tiistaina ja torstaina. Tästä eespäin saan mennä aina tiistaisin ja torstaisin sinne.

En voi muuten mitään sille, että repeilen ihan kympillä auto-opettajan jutuille! Ei ne kaikki PERIAATTEESSA ole hauskoja, mutta kuitenkin löydän niistä jotain hyvin huvittavaa. Ehkä se tapa, millä hän puhuu, on hauska. Ehkä. Ja kun minua huvittaa, muita ei.

Ensi viikolla aletaan sopia ajotunteja, IIIKS!

Pakko mainita, että autokoulun aloittaminen tuntuu taas lähentäneen minua ja Au pair -hommaa - useimmitenhan Au pairilta vaaditaan sitä ajokorttia! Korttia ei vielä ole - eikä varmaan vielä hetkeen tule -, mutta silti tuntuu, kuin olisi askeleen lähempänä jotain, jota kannattaa odottaa...

 

Poliisikoira Rex

Tänään oli Poliisikoira Rexissä ERITTÄIN surullinen jakso, kun Moser (Rexin omistaja) meni ja tapatti itsensä. Juu, kuulostaa itsemurhalta, muttei ollut. Herrajumala - se pelasti Rexin! Awww!

Tiesin jo etukäteen, että Moser kuolee ja yritin pitää tunteet kurissa, mutta ei onnistunut tällä(kään) kertaa. Itkuhan siinä tuli. Siskokin pillahti pelottavan kuuloisaan itkuun, ja äiti liittyi itkuduomme kuoroon, vaikkei edes katso ohjelmaa. Että näin meillä.

 

Cry and laugh x100000

Olenko muuten jo kertonut, että olen yliherkkä asioille? Jeps, se käsittää helposti itkuun pillahtamisen ja ylläkin todistetut naurukohtausepisodit.

Esimerkiksi elokuvien aikaan itken enemmän tai vähemmän. Jos leffassa on vähänkin jotain koskettavaa, alkaa kyyneleet virtaamaan. Tai joskus vain silmät sumenee. P.S. Rakastan sinua on yksi niistä leffoista kautta aikain, jolloin itkin ihan alusta loppuun (ja rakastuin samalla irkkuaksenttiin ja Gerald Butleriin - kirjotetaanko se noin?) ja tein sen perusvirheen, joka on paha moka tämmöiselle itkupillille; unohdin ottaa kunnon nipun nenäliinoja leffateatteriin, vaikka tiesin itkeväni, koska olin lukenut leffan juonen. Mukana oli näin ollen VAIN TALOUSPAPERIN YKSI ARKKI, mikä aiheutti sen, että olo oli varsin märkä koko ajan. Piti melkein puristella paperia välillä, että siihen pystyi taas niistämään. Leffan jälkeen olo oli tokkurainen x100000 ja silmät olivat punaiset ja ärtyneet. Olin ihan näkemisen arvoinen...

Toinen leffa, jonka aikana olin ihan sekaisin, oli joku intialainen romanttinen draama, joka tuli joskus ykköseltä. En enää muista millään nimeä, mutta olin Kuopiossa kummitädin luona yksin (hän oli töissä) ja leffa tuli aika myöhään, kesti johonkin yli yhteen asti yöhön. Silloin oli paperia, huh! Sillä jos ei olisi ollut... Noh, sanotaanko näin, että kummitäti olisi yllättynyt saapuessaan töistä aamulla kotiin (=lattia olisi tulvinut kyyneliä vähintäänkin...).

Tämä intialainen leffa kertoi rakkaustarinan tyypeistä, jotka eivät koskaan saaneet toisiaan. Tarina alkoi naisen ja miehen vielä ollessa lapsia ja halkoi heidän koko elämänsä. Se oli jotain niin sydäntäpuristavaa katsottavaa, että!

 

keskiviikko, 5. elokuu 2009

Abikurssia ja autokoulua

 

Odotellessa ostin sekä Fitnessin mansikkapatukoita että Paussin vadelma-mansikkapatukoita. Testissä selvisi, että Paussit oli parempia.

 

 

Tänään kotiin tultaessa syötiin veljen ja siskon kanssa hampurilaiset ja veli huomasi irrottaessaan hampurilaisen kannen, että ketsuppi oli tehnyt hauskan näköisen painauman siihen! Onko se nyt sitten norsu (niin kuin veljelle ensin tuli mieleen), vai koira...?

Keskiviikko 5.8.

Tiistaina ja tänään kuunneltiin abikurssilla ruotsin pitkiä yo- kuunteluita, jotka meni aika pyllylleen. Yhyy. Tänään oli myös ekstrapitkä päivä, kun opiskeltiin 9.00-15.15. Meinas pää tippua pöydälle.

Huomenna on sama juttu ja autokouluakin. Siinä sitten on taas (ma ja ti oli myös) vasta iltamyöhällä kotona, käy nopsaan netissä ja koiran kanssa lenkillä, josta suihkuun ja syömään ja hampaiden pesulle ja naattina nukkumaan.

Ja sitten on taas noustava ja...

Perjantaina ei olisi onneksi kuin puoli yhteen. JEE!

Ja sitten on miniloma, kunnes keskiviikkona alkaisi virallisesti koulu. Tai no - keskiviikkona on jotain yhteistä kivaa salissa ja hengailua luokassa jne... Vasta torstaina aletaan kunnolla ahkeroimaan. Yeah right. Kokonaista KOLME kytkentää VAPAANA ensimmäisessä jaksossa! <3

Maanantai 3.8, kun ruotsin abikurssi ja autokouluilu alkoivat:

Ehkä vähän ylireagoin. Hih. Siis vähän.

Ei se ollutkaan niin kamalaa. Se abikurssi ja autokoulu. Lukuunottamatta sitä, että en edelleenkään osaa ruotsia ja opettaja parveili lähes koko ajan selän takana, kun huomasi osaamattomuuteni ja kertoi, ettei tykkää "en tiedä" -vastauksista. Oookei.

Abikurssi kesti 4 ½ tuntia, mikä meni yllättävän nopsasti tehtäviä tehden (ja vääriä vastauksia laukoen).

Tämän jälkeen oli odotusta kolme tuntia, jolloin hengailin lukiolla ruotsin kirja kädessä (ja päädyin hakkaamaan bokilla päätäni ja toivomaan, että ne sanat jotenkin vain voisivat valua päähäni noin vain) ja kävin syömässä grillillä ruishampurilaisen (ja onnistuin taas ihmeellisesti sotkemaan uuden paitani huolimattomuuttani), kävin kaupassa katselemassa hyllyjä ja häippäsin hurjalla etanavauhdilla kävelemään autokoulua päin (olin vain kerran mennyt sen ohi, enkä eksynyt! wow!).

Ja se autokoulu. Tunti meni siinä, että kaikki saatiin ilmoitettua sinne (15 oppilasta; 8 amiskalaista ja 7 lukiolaista - jos nyt aletaan erottelemaan...) ja puoli tuntia opettaja jaksoi näyttää erilaisia videoita, kunnes luovutti hiki otsaltaan tippuen. No olihan se juu melko lämmin päivä.

lauantai, 1. elokuu 2009

CockRock... Eiku?

Kaikkihan alkoi siitä, kun tiistaina kaveri tekstiviestitteli ja pyysi mukaan perjantaiksi Rockcockiin Kuopijoon. Mikäs siinä. Minä vastasin juu ja kaveri, että ookoo - hän varas liput ja sillä aikaa minä kattelin juutuupista Where the Hell is Matt? -videoita ja repeilin.

Vaikka Kuopio olikin tuttuakin tutumpi paikka, en ollut koskaan (siis KOSKAAN) käynyt Vänärillä aka Väinölänniemellä. Nytpähän kävin. Eikä ollut edes vaikea suunnistaa.

"Voi ei, me missataan CMX:n keikka!!!" -voihkinta kuului kaverin suusta, kun menimme jonottamaan johonkin jonoon (ei oltu oikein varmoja, oliko kyseessä vessa- vai mikä-lie-jono), eikä se jono sitten liikkunut, ei yhtään - ellei joku turhautunut lähtenyt jonosta.

Ja kun portit viimein avattiin ja jono lähti (myöhässä) liikkeelle, olikin seuraavaksi kunnon turvatarkastukset, joita en ollut nähnyt sitten vuoden 2007, ollessani Heathrow'n lentokentällä, kun oli pommiuhat ja kaikki. Kassit piti puhdistaa ja ihmiset kopeloitiin päästä varpaisiin. Ei se oikeastaan haitannut, vaikkakin kaveri oli hädissään, että missattaisiin CMX.

Se oli turha huoli. Oltiin nimittäin katsottu väärin, että CMX esiintyisi klo 14.45 - vaikka se esiintyi oikeasti klo 15.45. Huh!

Siinä odotellessa ostimme limpparit ja katselimme meininkiä - siinä vaiheessa ei ollut älyttömästi porukkaa vielä. Eturivit oli jo varattuja, joten mentiin sitten tokariviin, kun ihmisiä alkoi lappaa The Voice-lavan tuntumaan. Kaveri pääsi ujuttautumaan helposti vielä eturiviin - minä jäin hänen taakseen (minkä ansiosta pääsin minäkin ylen nettiin yleisökuvaan rockcock -juttuun!)... Ei siis hullummat paikat!

Savun saattelemina CMX:n miehet marssivat lavalle ja kaikki olivat fiiliksissä. No minähän en tietysti tiennyt niitä biisejä (paitsi sen uusimman, joka tuli toisena - muistaakseni), joten oli helpompi ottaa kuvia.

CMX:n jälkeen väki kaikkoontui eri puolille aluetta ja minä ja kaverini menimme katsomaan hurjapäiden benji -hyppyjä. Eihän sekään maksanut kuin 60 €. Mietittiin, sopisikohan puolikas hyppy molemmille, mutta ei sitten menty kysymään.

Ihan ohitse meni siitä CMX:n mustanpuhuva keikkabussikin - eivätpä kauaa jaksaneet viihtyä keikan jälkeen maisemissa.

Mentiin siinä edestakaisin, kunnes päätettiin hetkeksi mennä seuraamaan Klamydiaa. En minä siitäkään mitään tiennyt, joten otin jotain kuvia. Oltiin kylläkin melko kaukana lavasta, mutta so what.

Ennen Klamydiaa nähtiin lavalla myös juontaja, Tea Khalifa, joka on tuttu Voicelasta ainakin. Tämä meni kutsumaan tapahtumaa nimellä (pienen epäröinnin jälkeen) CockRock...

Läksimme kotio jo kuudelta, koska kaverin äiti oli mukana (shoppaamassa sillä välin kaupungilla), eikä jaksanut olla kauhean myöhään. Olisihan Eput ja Indica ollut sinällään hauskaa nähdä (olisin voinut osatakin jotain biisejä), sekä Kotiteollisuus (ihan vain muistojen vuoksi) myöskin, mutta ei voi mitään.

Ei ehkä ensi vuonna uudestaan, koska en ehkäluultavastimaybe ole maisemissa enää. Mutta siis kivaa oli!