... No joo, siis nyt meni niin sanotusti hermot tähän vuodatukseen, kun en osaa html:ää käyttää ja ulkoasu siis on mitä on ja näin, niin tässä tapahtui muutto sitten toiselle blogitantereelle.

Tervetuloa seuraamaan sinne siis. Uusi osoitehan on...

http://piraatitar.blogspot.com/

Koko ikäni maalla asuneena minun luulisi olevan sinut ympärillä pyörivien itikoiden kanssa ja hyöriä koko ajan ulkona imemässä puhdasta ilmaa sisään ja keräämässä marjoja. Vähintäänkin osata olla luonnon kanssa yhtä.

Niin kai minä olenkin. Joskus.

MUTTA välillä tuntuu, että menee hermot. En ole ikinä tykännyt itikoista tai muurahaisista. Itikat inisevät ja pistävät ja sitten kutittaa. Muurahaisetkin pistävät ja haisevat, yök!

Tosin siinä kun joku juoksee paniikissa karkuun jotain ampiaista/mehiläistä, niin minä taas olen ihan tyyni. Johtuneekohan siitä, että isä on joskus mehiläisiä kasvattanut (voiko niin sanoa?) ja itsekin olen pyörinyt pienenä hänen mukanaan mehiläispesiemme äärellä?

Ja se marjojen kerääminen. Kyllähän niitä on tuossa talon nurkilla ja metsässä ikkunan takana vaikka kuinka paljon; olisi mustikkaa ja vadelmaa ja mansikkaakin muutama puska. Ennen meillä oli mansikkaa koko pellollinen ja meillä kävi ostajia ja poimijoita ympäri Suomen (jos olivat lomamatkalla esim.) ja nautin hirveästi uusien ihmisten tapaamisesta. Tasaiseen tahtiin heitä kävi. Kaipaan vieläkin sitä.

Mustikoiden ja vadelmien kerääminen on vain niin... En vain tykkää. Vadelmoista en niinkään perusta - toisin kuin Pepi, joka napsii aina lenkillä tienpenkasta vattupuskista vadelmia ihan innoissaan (ja kun yrittää tarjota itse kämmenellään marjoja, niin ei tietenkään ota - ei sitten millään!) ja voisi viihtyä siellä vaikka kuinka kauan.

Metsässä kävely on mukavaa, kyllä vaan, mutta vain asianomaisissa vaatteissa ja jalkineissa. Jos menen vähänkin märkään paikkaan, suvaitsen käyttää mieluummin kumppareita kuin lenkkareita - luonnollisesti, koska ei ole hirveän miellyttävää astella kosteikossa märät lenkkarit ja sukat jaloissaan. Lits läts.

Vaatetuksesta sen verran, että jos kaupungissa on totuttu pukeutumaan siististi 24/7, niin maalla (ainakaan meikäläisellä) se ei päde. Koti on paikka, jossa puen verkkarit ja jonkun kuluneen t-paidan ylle ja that's it. Eihän täällä kukaan ole katsomassa (yleensä), mitä laittaa ylleen. Miksi siis pitäisi olla viimeisen päälle - turhaan siinä hyviä vaatteitaan tuhraamaan. Tavallaan, kun miettii, minulla on ikään kuin kaksi minää. Toinen on ns. "julkinen" minä, toinen taas kotiminä. Täällä blogien kuvissa minusta on nähty vain "julkinen" minä - tuskin kotiminää näettekään. Täytyyhän sitä oma yksityispuoli olla...

Huh! Kuulostanko ihan diivalle? En kai sentään. Mmm... Julkinen ja kotiminä? Juu-u, kyllähän vaan se näin on. Muttei se TO-DEL-LA-KAAN tarkoita sitä, että olisin julkisessa minässä jotenkin erilaisempi kuin kotiminässä. Sama henkilö on joka tapauksessa kyseessä - vaatteet vain vaihtuu! ;)

Joku random-kuva siskon rippijuhlista - ei taida oikein liittyä tekstiin mitenkään. Weird, uh?

Jep, maalaisämmä mikä maalaisämmä.

SE ON OHI! Abikurssi, nimittäin! Tänään päästiin jo kahdeltatoista - eikä puoli yhdeltä, niin kuin lupailtiin - mutta ei kyllä paljoa haitannut!

Saatiin vielä hienosti todistukset muistoksi kurssista, jonka loppuminen oli syvä huokaus ja kumarrus. Vaikka kohtahan se ruotsin opiskelu alkaa uudestaan... Koulussa siis. Ja paniikki kasvaa päivä päivältä ("en osaa, en osaa, enenen!!"), kun kirjoitukset lähestyy. Välillä pitää ihan pakottaa itsensä unohtamaan mokoma yo-touhu, kun meinaa mennä järki. Uhh.

Olisi tyhmää sanoa, ettei kurssista olisi ollut hyötyä - varsinkin, kun siitä sai pulittaa sen 85 €... Ainakin tuli kerrattua asioita, vaikkei ne ehkä kaikki mieleen pysyvästi jäänytkään tältä viikolta. Kertaus on opintojen äiti!

Autokoulu

Ja autokouluhan jatkuu ja teoriakertoja on vielä 7/10 jäljellä. Tällä viikollahan teoriatunnit olivat maanantaina, tiistaina ja torstaina. Tästä eespäin saan mennä aina tiistaisin ja torstaisin sinne.

En voi muuten mitään sille, että repeilen ihan kympillä auto-opettajan jutuille! Ei ne kaikki PERIAATTEESSA ole hauskoja, mutta kuitenkin löydän niistä jotain hyvin huvittavaa. Ehkä se tapa, millä hän puhuu, on hauska. Ehkä. Ja kun minua huvittaa, muita ei.

Ensi viikolla aletaan sopia ajotunteja, IIIKS!

Pakko mainita, että autokoulun aloittaminen tuntuu taas lähentäneen minua ja Au pair -hommaa - useimmitenhan Au pairilta vaaditaan sitä ajokorttia! Korttia ei vielä ole - eikä varmaan vielä hetkeen tule -, mutta silti tuntuu, kuin olisi askeleen lähempänä jotain, jota kannattaa odottaa...

Poliisikoira Rex

Tänään oli Poliisikoira Rexissä ERITTÄIN surullinen jakso, kun Moser (Rexin omistaja) meni ja tapatti itsensä. Juu, kuulostaa itsemurhalta, muttei ollut. Herrajumala - se pelasti Rexin! Awww!

Tiesin jo etukäteen, että Moser kuolee ja yritin pitää tunteet kurissa, mutta ei onnistunut tällä(kään) kertaa. Itkuhan siinä tuli. Siskokin pillahti pelottavan kuuloisaan itkuun, ja äiti liittyi itkuduomme kuoroon, vaikkei edes katso ohjelmaa. Että näin meillä.

Cry and laugh x100000

Olenko muuten jo kertonut, että olen yliherkkä asioille? Jeps, se käsittää helposti itkuun pillahtamisen ja ylläkin todistetut naurukohtausepisodit.

Esimerkiksi elokuvien aikaan itken enemmän tai vähemmän. Jos leffassa on vähänkin jotain koskettavaa, alkaa kyyneleet virtaamaan. Tai joskus vain silmät sumenee. P.S. Rakastan sinua on yksi niistä leffoista kautta aikain, jolloin itkin ihan alusta loppuun (ja rakastuin samalla irkkuaksenttiin ja Gerald Butleriin - kirjotetaanko se noin?) ja tein sen perusvirheen, joka on paha moka tämmöiselle itkupillille; unohdin ottaa kunnon nipun nenäliinoja leffateatteriin, vaikka tiesin itkeväni, koska olin lukenut leffan juonen. Mukana oli näin ollen VAIN TALOUSPAPERIN YKSI ARKKI, mikä aiheutti sen, että olo oli varsin märkä koko ajan. Piti melkein puristella paperia välillä, että siihen pystyi taas niistämään. Leffan jälkeen olo oli tokkurainen x100000 ja silmät olivat punaiset ja ärtyneet. Olin ihan näkemisen arvoinen...

Toinen leffa, jonka aikana olin ihan sekaisin, oli joku intialainen romanttinen draama, joka tuli joskus ykköseltä. En enää muista millään nimeä, mutta olin Kuopiossa kummitädin luona yksin (hän oli töissä) ja leffa tuli aika myöhään, kesti johonkin yli yhteen asti yöhön. Silloin oli paperia, huh! Sillä jos ei olisi ollut... Noh, sanotaanko näin, että kummitäti olisi yllättynyt saapuessaan töistä aamulla kotiin (=lattia olisi tulvinut kyyneliä vähintäänkin...).

Tämä intialainen leffa kertoi rakkaustarinan tyypeistä, jotka eivät koskaan saaneet toisiaan. Tarina alkoi naisen ja miehen vielä ollessa lapsia ja halkoi heidän koko elämänsä. Se oli jotain niin sydäntäpuristavaa katsottavaa, että!

Odotellessa ostin sekä Fitnessin mansikkapatukoita että Paussin vadelma-mansikkapatukoita. Testissä selvisi, että Paussit oli parempia.

Tänään kotiin tultaessa syötiin veljen ja siskon kanssa hampurilaiset ja veli huomasi irrottaessaan hampurilaisen kannen, että ketsuppi oli tehnyt hauskan näköisen painauman siihen! Onko se nyt sitten norsu (niin kuin veljelle ensin tuli mieleen), vai koira...?

Keskiviikko 5.8.

Tiistaina ja tänään kuunneltiin abikurssilla ruotsin pitkiä yo- kuunteluita, jotka meni aika pyllylleen. Yhyy. Tänään oli myös ekstrapitkä päivä, kun opiskeltiin 9.00-15.15. Meinas pää tippua pöydälle.

Huomenna on sama juttu ja autokouluakin. Siinä sitten on taas (ma ja ti oli myös) vasta iltamyöhällä kotona, käy nopsaan netissä ja koiran kanssa lenkillä, josta suihkuun ja syömään ja hampaiden pesulle ja naattina nukkumaan.

Ja sitten on taas noustava ja...

Perjantaina ei olisi onneksi kuin puoli yhteen. JEE!

Ja sitten on miniloma, kunnes keskiviikkona alkaisi virallisesti koulu. Tai no - keskiviikkona on jotain yhteistä kivaa salissa ja hengailua luokassa jne... Vasta torstaina aletaan kunnolla ahkeroimaan. Yeah right. Kokonaista KOLME kytkentää VAPAANA ensimmäisessä jaksossa! <3

Maanantai 3.8, kun ruotsin abikurssi ja autokouluilu alkoivat:

Ehkä vähän ylireagoin. Hih. Siis vähän.

Ei se ollutkaan niin kamalaa. Se abikurssi ja autokoulu. Lukuunottamatta sitä, että en edelleenkään osaa ruotsia ja opettaja parveili lähes koko ajan selän takana, kun huomasi osaamattomuuteni ja kertoi, ettei tykkää "en tiedä" -vastauksista. Oookei.

Abikurssi kesti 4 ½ tuntia, mikä meni yllättävän nopsasti tehtäviä tehden (ja vääriä vastauksia laukoen).

Tämän jälkeen oli odotusta kolme tuntia, jolloin hengailin lukiolla ruotsin kirja kädessä (ja päädyin hakkaamaan bokilla päätäni ja toivomaan, että ne sanat jotenkin vain voisivat valua päähäni noin vain) ja kävin syömässä grillillä ruishampurilaisen (ja onnistuin taas ihmeellisesti sotkemaan uuden paitani huolimattomuuttani), kävin kaupassa katselemassa hyllyjä ja häippäsin hurjalla etanavauhdilla kävelemään autokoulua päin (olin vain kerran mennyt sen ohi, enkä eksynyt! wow!).

Ja se autokoulu. Tunti meni siinä, että kaikki saatiin ilmoitettua sinne (15 oppilasta; 8 amiskalaista ja 7 lukiolaista - jos nyt aletaan erottelemaan...) ja puoli tuntia opettaja jaksoi näyttää erilaisia videoita, kunnes luovutti hiki otsaltaan tippuen. No olihan se juu melko lämmin päivä.

Kaikkihan alkoi siitä, kun tiistaina kaveri tekstiviestitteli ja pyysi mukaan perjantaiksi Rockcockiin Kuopijoon. Mikäs siinä. Minä vastasin juu ja kaveri, että ookoo - hän varas liput ja sillä aikaa minä kattelin juutuupista Where the Hell is Matt? -videoita ja repeilin.

Vaikka Kuopio olikin tuttuakin tutumpi paikka, en ollut koskaan (siis KOSKAAN) käynyt Vänärillä aka Väinölänniemellä. Nytpähän kävin. Eikä ollut edes vaikea suunnistaa.

"Voi ei, me missataan CMX:n keikka!!!" -voihkinta kuului kaverin suusta, kun menimme jonottamaan johonkin jonoon (ei oltu oikein varmoja, oliko kyseessä vessa- vai mikä-lie-jono), eikä se jono sitten liikkunut, ei yhtään - ellei joku turhautunut lähtenyt jonosta.

Ja kun portit viimein avattiin ja jono lähti (myöhässä) liikkeelle, olikin seuraavaksi kunnon turvatarkastukset, joita en ollut nähnyt sitten vuoden 2007, ollessani Heathrow'n lentokentällä, kun oli pommiuhat ja kaikki. Kassit piti puhdistaa ja ihmiset kopeloitiin päästä varpaisiin. Ei se oikeastaan haitannut, vaikkakin kaveri oli hädissään, että missattaisiin CMX.

Se oli turha huoli. Oltiin nimittäin katsottu väärin, että CMX esiintyisi klo 14.45 - vaikka se esiintyi oikeasti klo 15.45. Huh!

Siinä odotellessa ostimme limpparit ja katselimme meininkiä - siinä vaiheessa ei ollut älyttömästi porukkaa vielä. Eturivit oli jo varattuja, joten mentiin sitten tokariviin, kun ihmisiä alkoi lappaa The Voice-lavan tuntumaan. Kaveri pääsi ujuttautumaan helposti vielä eturiviin - minä jäin hänen taakseen (minkä ansiosta pääsin minäkin ylen nettiin yleisökuvaan rockcock -juttuun!)... Ei siis hullummat paikat!

Savun saattelemina CMX:n miehet marssivat lavalle ja kaikki olivat fiiliksissä. No minähän en tietysti tiennyt niitä biisejä (paitsi sen uusimman, joka tuli toisena - muistaakseni), joten oli helpompi ottaa kuvia.

CMX:n jälkeen väki kaikkoontui eri puolille aluetta ja minä ja kaverini menimme katsomaan hurjapäiden benji -hyppyjä. Eihän sekään maksanut kuin 60 €. Mietittiin, sopisikohan puolikas hyppy molemmille, mutta ei sitten menty kysymään.

Ihan ohitse meni siitä CMX:n mustanpuhuva keikkabussikin - eivätpä kauaa jaksaneet viihtyä keikan jälkeen maisemissa.

Mentiin siinä edestakaisin, kunnes päätettiin hetkeksi mennä seuraamaan Klamydiaa. En minä siitäkään mitään tiennyt, joten otin jotain kuvia. Oltiin kylläkin melko kaukana lavasta, mutta so what.

Ennen Klamydiaa nähtiin lavalla myös juontaja, Tea Khalifa, joka on tuttu Voicelasta ainakin. Tämä meni kutsumaan tapahtumaa nimellä (pienen epäröinnin jälkeen) CockRock...

Läksimme kotio jo kuudelta, koska kaverin äiti oli mukana (shoppaamassa sillä välin kaupungilla), eikä jaksanut olla kauhean myöhään. Olisihan Eput ja Indica ollut sinällään hauskaa nähdä (olisin voinut osatakin jotain biisejä), sekä Kotiteollisuus (ihan vain muistojen vuoksi) myöskin, mutta ei voi mitään.

Ei ehkä ensi vuonna uudestaan, koska en ehkäluultavastimaybe ole maisemissa enää. Mutta siis kivaa oli!

Ei siitä kuitenkaan sen enempää.

Siis keitä kiinnostaa, jos Paavo Lipponen kaivaa nenää!? Tätä erittäin filosofista mietettä olen tässä pohtinut pari päivää. On jo nimittäin toinen googlautus noilla sanoilla tehty ja eksytty tänne upeaan blogiini.

Ihan random-heittopa tuokin. Ja lisää tulossa, koska yhtenäistä tekstiä jostain asiasta en saa tällä kertaa aikaan. Hah! Kärsikää te senkin keltamaksaiset kojootit!

Olin eilen harjoittelemassa autolla ajoa, vol 3. Isän kanssa - tietty. Meinasi hänellä kyllä otsa hiessä uiskennella, kun peruutukset ei meinanneet onnistua kunnolla...

Autokouluilu alkaa ei ensi viikolla, vaan sitten. Silloin alkaa myös ruotsin abikurssi, joka hirvittää, kun enhän minä mitään sitten osaakaan! Noh, ehkä opin siellä kurssilla ja loistan sitten YO-kokeessa (just joo); loisto-suunnitelma!

YO-kokeen (etenkin kuullun ymmärtämisen osion) ahdistumisen vastapainoksi odotan innolla kahta konserttia, joihin on liput ostettu, ja joihin olen suunnitellut meneväni (sikainfluenssa, uskallakin tulla vielä!!). Ensin on Maija Vilkkumaan juhlakonsertti Kuopiossa 18.9. (joop, sama päivä, kun ruotsin kirjallinen koe on!) ja sitten marraskuussa (12. päivä?) seuraa loistavalla asenteella ladatun P!nkin esiintyminen Helsingissä. Maijan konserttiin on aivan mahtipaikat: 3. rivillä, kun taas P!nkin... Noh, sanotaanko näin, että joltain screeniltä sitä tullaan seuraamaan (= paikat on ihan toisessa päässä, missä P!nk esiintyy...)...

Eilisen päivän WATTAAA?? -kohtaus tuli, kun kirjauduin sähköpostiin ja huomasin joltain tulleen viestiä. Ensin mietin, pitäisikö avata; enhän tuntenut tyyppiä lainkaan, mutta sitten uteliaisuus voitti, kun viesti ei näyttänyt roskapostilta.

Viesti oli joltain mieheltä (oli koko nimi ja osoite - lieneeköhän oikeita...), joka kertoi seikkailleensa IRC-galleriassa ja löytäneensä minun sivuilleni ja tykästynyt kuviini niin paljon, että halusi ottaa kuvia minusta. Ööö? "haluaisitko posettaa valokuvissa kotikonnuillasi elokuun alussa? olisin kiinnostunut ottamaan ihan ulkokuvia ja jotain taiteellistakin sälää."

"olen menossa tulevana viikonloppuna U2 konserttiin göteborgiin, mutta ihan elokuun ensimmäisenä ja toisena viikonloppuna oli tarkoitus bussipassilla suomea kiertää kameran kanssa."

Liitteenä mies oli lähettänyt kolme kuvaa, jotka ainakin väitti ottaneensa itse. Ensimmäisessä kuvassa "posetti" blondi, jolla oli yllään ainoastaan alusvaatteet (varsin pienet alkkarit...) ja kauluspaita, jonka (ainakin) pari ylimmäistä nappia oli avattu.

Toisessa kuvassa komeili (ja tämä tuli vähän yllätyksenä) Fran Perea, joka ei kuitenkaan vastaa täysin miesihannettani, mutta noh, jaa.

Kolmannessa kuvassa (tiedostonimenä tupu1) oli punatukkainen about 15-16- kesäinen, anorektikolta (ainakin liian laiha) näyttävä tyttö.

On se jännä. Uskon nimittäin, että Fran Perean kuva oli eksynyt joukkoon siksi, koska olin laittanut Serranon perheen suosikki-tv-ohjelmakseni galleriassa.

Ja bussipassilla... Just joo.

Nou, thänks! Sorry, mutta uskon vakaasti, että olet joku pedofiili/lastenraiskaaja -dude, johon ei ole luottamista. Sitä paitsi et kertonut, miksi haluat ottaa minusta kuvia (tuleeko ne jonnekin, saanko korvausta jne.). Ja muutenkin, en ole näillä näkymin valmistelemassa mallinuraa vain sen takia, että joku random tulee vinkumaan sähköpostiin, josko saisi kuvata. Haloo???!!

Valitettavasti luulen, että moni muu uskoo. Haluaisin NIIN kovasti, että ihmiset käyttäisivät enemmän päätään ja järkeään näissä asioissa, eivätkä luottaisi sokeasti - ennen kuin varmistuisivat 100 %, että tyyppi on, mitä väittää olevansa.

Kiitos! :D

Selviytymistähän tässä kaivataankin, kun olen ollut yksin kotona jo kokonaisen päivän. Ei siinä mitään - yksin on ihan kiva olla välillä, ja viihdynkin tällä hetkellä hyvin yksin, mutta kun ruokavarastot näyttää aika huonolta ja vessapaperia on vain vajaa rulla (talouspaperia zero...), enkä halua mennä kauppaan (don't ask me why), niin selviytymisen onnistuminen saattaa epäonnistua...

... Mutta enköhän silti selviä huomiseen asti elävänä ja hyvissä voimin.

Loppuperhe (2 vanhempaa, 2 lasta) siis päätti lähteä lomareissulle ja jättää minut huokailemaan kotiin heidän peräänsä. No ei se ihan niin mennyt - minä itse vapaaehtoisesti sanouduin irti yhteisestä lomamatkasta, koska ajattelin, että pitäähän sitä koiraa lenkillä nyt käyttää ja muiden on helpompi olla ilman minua. Siis kun yleensähän hotellimajoitukset ovat 2 vanhemmalle ja 2 lapselle. Eikä minulla nyt hirveää hinkua ollut lähteä matkaan.

Meillähän nämä lomareissusuunnitelmat tuppaavat olemaan aina tällaisia: 1) jotain pari viikkoa ennen päätetään, että tuonne tai tuonne voisi olla kiva mennä 2) kuitenkin vasta lähtöpäivän aamuna vaihdetaan suunnitelmia, kun ollaan katsottu, minkälainen sää missäkin päin Suomea on 3) tämän johdosta suunniteltu "aikainen nousu" lähtöpäivänä pitkittyy

Eilen, klo 10.00., porukat pääsivät siis lähtemään, klo 09.00., sijasta, päämääränä Vaasa.

Eilinen meni kyllä yllättävän nopeasti. Aamusilla katselin Serranon perhettä, käytin koiraa lenkillä, aloin ihan huvikseen katsoa koneelta Hannah Montana The Movieta (kyllästyin alle puolessavälissä; boring teiniseikkailu mun makuun), jonka sisko oli ladannut itselleen, ja luin ruotsia (jihuu!)... Löysin ruokakaapista jotain makaroneja, jotka olivat ihan syötäviä ja niitä jäi vielä täksikin päiväksi.

Gilmoren tyttöjä tuli katsottua parikin jaksoa (vain...), katsoin myös iltapäivällä Conan O'brienia ja Poliisikoira Rexiä. Yöllä sain ihmeidean alkaa leipomaan, ja tein jotain ruisrieskaa, jonka piti olla ohrarieskaa, mutta ohrajauhoja ei ollut, joten siitä tuli sitten ruisrieskaa... Ihan easy ohje; suolaa, ruisjauhoja ja vettä. Se kyllä meni silti hieman pilalle, kun unohdin laittaa jauhoja rieskan alle, joten rieska juuttui kiinni leivinpaperiin ja...

... Sain kuitenkin raapustettua sen itselleni jotenkin ja söin sen.

Tällä hetkellä huolestuttavinta on tuo wc- paperi -ongelma. PAKKO selviytyä sillä yhdellä rullalla. Tai pitää alkaa käyttää sen sijasta... sanomalehteä?? Hih, edesmennyt ala-asteen opettajani käytti eläessään aina vanhoja sanomalehtiä wc- paperin sijaan. Käyhän se... niinkin!

P.S. On ollut aivan ihanat ilmat täälläpäin! Ai missäpäin? No Itä-Suomessa, Pohjois-Savossa!

Tällä kertaa ahdistus koskee tulevaisuutta. Ja sitä, kun viimeinen lukiovuosi lähestyy lähestymistään, mutta haluaisi vain skipata sen yli ja jatkaa siitä upeasti eteenpäin elämää. Aika cool, eiks vaan?

Ja kuitenkin tietää, että skippaamalla viimeisen vuoden vain alkaisi pännimään; "miksi skippasin, kun olisin voinut urheasti käydä sen vikan vuoden läpi ja jatkaa sitten hyvissä ja rauhallisissa mielin elämää?"

Niinpä näinpä. Ei kai se viimeinen vuosi muuten ahdistaisi, mutta kun tietää jo, minne haluaa lukion jälkeen ja on palava tunne päästä jo matkaan! Se on ihan kamalan kiduttava tunne, josta voinen syyttää Au Pairien blogeja, joita olen lukenut; ahminut kilotolkulla - vähän niin kuin jotain suklaata; pakko saada lisää, kun on kerran jotain saanut (tässä tapauksessa lukenut). Ja kun ei pysty hillitsemään itseään, niin jatkaa uusien blogien etsimistä ja kohta sitä sitten taas mennään ja ja...

Toisaalta USAn Auppareiden blogien lukemiset auttavat tähän suunnattomaan kaipaukseen, jota tunnen itsessäni (kuulostaa pelottavalta; hei mr. doctor, voisitko määrätä mulle jotain lääkettä tähän pahaan matkakuumeeseen, joka on halvaannuttanut minut vain ajattelemaan ja miettimään 24/7 Au Pairiutta USAssa?).

Ja se mol.fi! Uhh! Se se vasta onkin suolaa haavoihin! On niin vaikea olla lukematta ilmoituksia läpi ja hymyilemättä, että tuopas kuulostaa hyvältä perheeltä juu; kun eihän sitä itse vielä pääse matkaan hetkeen.

Tätä lievää angstia helpottamaan olen yrittänyt seuraavia keinoja:

* Lukemista ruotsin YO-kirjoituksiin (ei auta hirveästi; alkaa vielä pahemmin ahdistamaan, koska tiedän, etten kuitenkaan läpi pääse)

* Katso Gilmoren tyttöjä (nyt on meikällä 2. ja 3. tuotantokaudet kasassa ja maratoni -pyrähdyksiä on otettu jo muutaman kerran; Gilmoren tytöt saavat ainakin unohtamaan ympäröivän pahan maailman - se on tullut todistettua jo moooonta kertaa!)

* Siivoa vaatekomero ja pöytä (hetken ne on siististi, mutta jonkin ajan kuluttua hetkestä - painajaisista)

* Yritä ajatella koulun alkamista (siis kohtahan se alkaa, kolmen viikon päästä! On niin hassua, mutta niin totta, että kun koulu alkaa, aika lähtee rullaamaan vinhaa vauhtia eteenpäin - nopeammin kuin lomalla... Jos se aika on kesälomallakin lomalla? Koulun alettua alkaa ajatukset taas lokeroitua jaksojen mukaan ja vaikka sitä inhoaakin välistä, niin joskus on todella kiitollinen nopeasta tahdista - varsinkin, jos haluaa ajan ohittavan tajunnan, kun haluaa; ja minähän haluan)

* Ahdistu ruotsin Abikurssista (ei ihan suosikkilistalla, mutta mainitaan tämäkin tässä. Abikurssi alkaa 3.8, kestäen perjantaihin. Ai ahdistaako?? Ahdistaa!)

Suokaa anteeksi, menen vinkumaan taas molin sivuille ja tarkastan (taas miljoonatta kertaa tänä päivänä) Au pairien blogeja päivitysten varalta. Adios!

Lisäksi tänne on googlailtu hakusanoin: 'Tukholma karaoke', 'hammaslääkärit tukholma', 'animecon' ja 'gilmoren tytöt'.

Se siitä. Hairahduin taas sivupoluille, kun piti kertoa Kuopio-reissusta - kuvien kanssa! Ei niitä kyllä hirveästi ole.

Dr. Oetkerin Creme Deli oli varsin valaiseva kokemus... Mmm!

Ja kuten sanoin aiemmassa merkinnässä, torstaina ja perjantain välisenä yönä oli kaamea myrsky, ukkosti ja salamoi. Tässä kuvaa torstai -illasta, jolloin ihailin nättejä pilviä, enkä voinut aavistaakaan, minkälainen yö olikaan tulossa...

... Ja mitä tämä merkintä olisikaan ilman Gilmore Girlsien toka tuotantokauden hehkutusta!?!

(Selvisi muuten, että Max oli pyytänyt Lorelaita naimisiin kanssaan, enkä tiennyt asiasta mitään, joten ykkönen mokoma ei ollut esittänytkään koko ekaa kautta uusintana telkusta! Murr... Ja Rory oli mennyt vaihtamaan pusua omahyväisen Tristinin kanssa!)

Oltiin siskokullan kanssa käymässä satamassa eräänä kauniina päivänä, joka oli lauantai. Nähtiin mm. pullojenkerääjäukko, joka aukoi roskiksia, löysi pulloja ja rikastui, ja juoppo-ahdistelija, joka ahdisteli nuorta naista, jolla oli koira. Ei käynyt naiselle ja koiralle onneksi mitenkään.

Sisko sitten sattui ottamaan ekat rei'itykset korviin Kauppakeskus Minnassa perjantaina, mitä olin todistamassa (tai vahtimassa, että sisko varmasti ottaa ne rei'ät vihdoin ja viimein korviin!).

Eilen jutskasin erään mummon kanssa, joka odotti, että pääsisi ruokakaupassa käymään. Samaa odotin minä. Mummo oli melko vakava, mutta kyseli paljon ja ihmetteli, kun sanoin asuvani vanhempieni luona. "Niin minkäs ikäinen sinä oikein oletkaan?" ja "Osaatko pelata rahapelejä?" Ööö..

Mummo vielä kehuskeli, että pitää ostaa paljon ruokaa, mutta osti vain maidon ja jäi kyyläilemään ihmisiä kauppaan ostoksensa tehtyään. Hassu! Toivotin siinä hyvät päivänjatkot hänelle ja jatkoin matkaa kummitädin asunnolle.

Illalla sitten lähdin kotiin, kun vanhemmat tulivat hakemaan ja jättivät pikkuveljen sinne. Hah hah!

Mitäs muuta... Niin! Harry Potter number 6.

Taisin vähän jopa yllättyä. Positiivisesti siis. Mikä on aina kiva juttu. Positiivisesti yllättyminen siis. Siis ainahan jää kaivelemaan, kun elokuvassa ei ole kaikkea selitetty, niin kuin kirjassa, eikä tämä leffa ollut poikkeus.

Mutta se 2 ja puolituntinen, jonka kulutin elokuvateatterissa, oli sen arvoinen. Upeat kuvaukset ja erikoistehosteet tekivät siitä hienon ja mieleenpainuvan elokuvan. Ja huumori myös.

Näyttelijöistä sen verran, että Daniel "Harry" oli (ja on aina ollut) jotenkin ärsyttävä hahmo kastissa, kun taas Alan "Kalkaros" on niin aww! Alan on aivan loistava näyttelijä ja sopii kuin nakutettu Kalkaroksen rooliin!

Ei tästä sen enempää. Katsoin äsken kolmituntisen Cleopatran ja olen ihan poikki.

... No ei nyt sentään. En minä niin julma ole. Oikea syy kuvattomuuteen löytyy tästä kummitädin koneesta, josta ei tunnu löytyvän kameran piuhalle paikkaa! Ihan outoa! Täytyy laittaa sitten jälkeen päin kuvat tänne, kun pääsen kotiin.

Enivei, olen siis nyt Kuopiossa, vatsakupu täynnä ruokaa (tacoja ja tortilloja ahh) ja tulin angstaamaan koneelle.

Eilen kävin leffassa, elokuva kantoi nimeä Brüno. Koska 'Borat was so 2006'. Täytyy sanoa, että aika paljon alapää-juttuja siinä harrastettiin - mutta eikös Boratissakin harrastettu? Tosin Brünossa harrastettiin enemmän. Meno oli tietysti hurjaa välistä ja välistä ärsytti (etenkin!) homojen käännyttäjän luona käynti. Siis oikeasti, Amerikan ihmemaassa on tuollaisia!? Aika huhhuh huijaa! Brüno ei sinällään ärsyttänyt, lähinnä tuntui siltä, kuin hän ja koko leffa ilkkuisi juuri näille nykypäivän "haluan julkkikseksi hinnalla millä hyvänsä!!" -dudeille, mikä on ihan mahtavaa.

Ja juuri näin ajatellen tykkäsin moviesta. Koska välillä kesken leffan pysähtyi miettimään, että onko tämä nyt ookoota katsottavaa. Mutta että oli se.

Yöllä oli muuten ihan hullu myrsky! Menin yhdeltätoista nukkumaan ja heräsin puolen yön jälkeen siihen, kun salamoi ja ukkosti tiheään tahtiin. Jossain vaiheessa laskin, että ukkonen olisi kahden kilometrin päässä... Siinä sitten sikeästi nukkuvaa kummitätiä herättelemään, että ottaisi töpselit pois koneesta ja teeveestä. Vasta aamulla täti kyseli, että mitä sillon yöllä sattui! Hän oli nukkunut sikeästi yönsä, herännyt vain ottamaan töpselit ja nukahtanut taas.

Tänään olin ostoksilla ja hemmottelin itseäni ostamalla Gilmoren tyttöjen tokakauden dvd:nä! En aloittanut ekasta, koska sehän tuli teeveestä äskettäin (no on siitä vähäsen aikaa), joten tuntui loogisemmalta aloittaa kakkosesta. Minähän olen melkoinen Gilmore-fani, kun joskus pikkuskidinä satuin katsomaan ykköskanavaa ja jäämään koukkuun sarjaan. Se on vain niin ihana! Erityisen ilahduttavaa siinä on kaikki; etenkin hauska sanailu ja symppis-hahmot. Aww!

Huomenna menen katselemaan uusinta Potteria, klo 17.00. Edellisen HP-leffan katsastelin Englannissa, Brightonissa, enkä pitänyt yhtään. Se oli niin sekava ja outo! Vaikka sitä kehuttiin parhaimmaksi HP-leffaksi ever! Joten kuudetta HP-leffaa mennään katsomaan kovin epäilevissä tuumin. Toisaalta, oli hyvä tai huono, niin veikkaanpa, että kirjat voittaa kuitenkin.